Niillas Holmberg

poetry & music from the north

Upcoming events with the Sámi poet, musician, actor and activist Niillas Holmberg. 

Runo on ilmestynyt Parnasson syyskuun numerossa vuonna 2013 sekä runokokoelmassa Jos itseni pelastan itseltäni 2015.


Rummun kalvo

Olen tässä, 22-vuotias, ymmärtämässä
että saamelainen, minä, runoilija,
olen tuolla & tässä, ymmärtämässä. 
Ja sille itselleni, joka ehkä kymmenen vuoden päästä
pudottaa minut roukuen selästään todeten:
”Liikaa painoa!” vänkään vastaan jo nyt:
Olen tuolla & tässä, ymmärtämässä.

Olen tässä, isäni käsissä. 
Nostanut minut sarvien yläpuolelle,
jotten jää neljään tuhanteen jalkaan. Möyry
     piirtää muistiini ensimmäisen viivan.
Piirtää hiilellä ja Kontion verellä. 

Olen tässä, puhelin kädessä, Jakomäessä.
Linjan toisessa päässä hätäpalvelun täti
luulee minun olevan hädässä, vaikka se on tuo
psykoosissa kynttiläjalkaa
     kurkkuunsa tunkeva happopää. 
Piirtää hiilellä ja Kontion verellä.

Olen tässä, äitini haudalla, yrittämässä, 
mutta ei täällä ole mitään. Menen metsään, 
ja metsässä minä olen kuullut kivien
     kuiskaavan.
Piirtää hiilellä ja Kontion verellä.

Olen tässä, Palermossa, tärinässä
lähestymässä Don Provenzanon veljenpoikaa,
pyytämään anteeksi törkeää käytöstäni
     joulun alla. Cen't anni!
Piirtää hiilellä ja Kontion verellä.

Olen tässä, Ailu kädessä, ensimmäistä lentoa
lentämässä. Koti sydämessä, 
ja kotona isä kultaa, äiti viheriöi. 
     Alan hiljaa ymmärtää, rukoilla tuulta.
Piirtää hiilellä ja Kontion verellä.

Olen tässä, itsesäälissä ylpeässä,
että pitikö juuri sinun olla opettajista ilkein.
Sinä jota rakastan enemmän kuin
silmiäni. Sinä
     jota en koskaan näe.
Piirtää hiilellä ja Kontion verellä.

Olen tässä – mm – 3500:n ihmisen edessä.
Medellínin runofestivaali loppuu, me menemme
hotellihuoneeseen, laskemme peilin pöydälle.
     Juomme salsaa, tanssimme rommia.
Piirtää hiilellä ja Kontion verellä. 


Olen tässä, Ailun kalliomajan kattoon kiipeämässä.
Savupiippuun takertunut merilokki rauhoittuu
kun pääsen lähelle. Hän selviää mutta
menettää toisen jalkansa. 
Katselemme Máret Sofen kanssa sen lentoa
     Yykeänvuonon poikki. 
Piirtää hiilellä ja Kontion verellä. 

Olen tässä, kuulemassa Bremenin tulenkantajia
krapulassa, nuhassa ja nälässä. Kun niistän
räät pihalle toisesta sieraimesta, huomaan
sormieni haisevan pillulle. Meinaan
pyörtyä mutta päätän hymähtää. 
             Poetry on the Road.
Piirtää hiilellä ja Kontion verellä.

&

Olen Lapinsirkku, joka lentää 
intiaanin ja inuiitin välistä kun heidän
katseensa kohtaavat. 
     He eivät pidä toisiaan ihmisinä. 
Piirtää hiilellä ja Kontion verellä.

Olen Aslak Hætta, joka on alkanut
ymmärtää, miksi tokka ei pysy kasassa.
Viima on viheliäinen, sudet ovat oppineet
muuttamaan muotoaan. Niiden hampaat
     valuvat veden näköistä verta.
Piirtää hiilellä ja Kontion verellä.

Olen vuonelo, jota pienen puukkoa puristavan
Ailun isä pitelee sarvista, mutta
poika ei tohdi pistää. 
Silmissäni hädän kyyneleet, 
     vai hänenkö silmissä?
Piirtää hiilellä ja Kontion verellä.  

Olen Ihalainen Altan mielenosoituksissa,
joka jälleen katsoo silmästä silmään. 
Eräs meikäläinen väärentää henkilöllisyytensä, 
räjäyttää sillan ja kätensä, 
     ja pakenee Kanadaan intiaanien luo.
Piirtää hiilellä ja Kontion verellä.

Olen Rimbaudin jäljellä oleva jalka,
     joka huutaa ”Eläköön!”
Piirtää hiilellä ja Kontion verellä.

Olen Big Syke, joka yhdessä muiden
Oulawz-jäsenten kanssa polttaa savuketta.
Me käärimme sen marijuanasta ja
     Tupac Shakurin tuhkasta.
Piirtää hiilellä ja Kontion verellä.

Olen tila-auton ikkuna, joka aukeaa
kun Ole Henrik Magga joikaa pelkääjänpaikalla
istuvalle Dalai Lamalle. Joiku on aina
     ilman ikkunaa.
Piirtää hiilellä ja Kontion verellä.

Olen kommandopipo, joka peittää
Subcomandante Marcosin kasvot. 
Olen hänen piipustaan nouseva savu,
jonka tuuli ottaa asiakseen.
     Viva Zapata!
Piirtää hiilellä ja Kontion verellä

Olen Päivän Poika, joka pakenee
jättiläisen tytär kainalossaan. Voi,
veljet neidon minua vaanii, verta vaatii. 
Jos rakkauteni minut pettää,
selvittäkää selästäni rummun kalvo.
Piilottakaa se Ilveksen pesään. 

Siellä elävöidyn, minä,
Skuvll´albmá Áslat Veikko Niillas,
Päivän Poika & Kaamoksen Kasvatti. 

 




niillas.holmberg@gmail.com